Inssisetä

Kyllähän siinä meinasi hikikarpalot kohota ohimolle, kun kättelin tutvoa (tai tuttavallisesti inssisetää) ja lähdettiin pienen juttutuokion jälkeen autolla liikenteeseen. Olin viimeisen viikon lukenut netistä epäonnistuneista insseistä ja tyypillisimmistä hylkäävistä virheistä. Niinpä kiinnitin erityisesti huomiota jatkuvaan päänpyörittämiseen ja ääneen havainnointiin.

Pahin jännitys ei lauenut edes siihen, että inssi onnitteli tyylikkään suorituksen jälkeen (Ai Kuopioon? Ajoin ohi, meenkö Lappeenrantaan? Karsikkoon piti? No käännyin Niinivaaraan, ei kai se haittaa? Ai kauhee tästäkö oikeelle?! Olin yliopistolle menossa!") ja läpäisin kokeen neljällä virheellä, jostain kumman syystä kaksi niistä opasteiden havainnoinnista ja noudattamisesta.

Olen nyt ajokortillinen.
Hieman pelottaa.
Eniten ehkä muiden puolesta.