Tuesday, November 26, 2013

Terveisin itsekritiikki


Kirjoitin tuossa taannoin muka-oivaltavan tekstin kaapin kokemuksesta ja omasta kaappimatkastani lapsuudesta siihen kuulaaseen päivään, jona päätin avata identiteettini lähipiirilleni ja siitä eteenpäin avoimesti myös muille. En kuitenkaan julkaissut tuota muka-oivaltavaa tekstinräpellystä, sillä itsekriittisyyteni nousi pintaan.

1. Teksti ei ole erityisen sujuvaa, ja muka-oivaltavuus ei anna sijaa todelliselle oivaltavuudelle. Teksti esittää näppärää, mutta on kömpelö kuin vastasyntynyt kolmijalkainen hirvenvasa miinakentällä.
2. Aihepiiri ei kiinnostane erityisesti ketään; ei-kaapitetut lukijani kokevat sen vieraannuttavaksi, joku homovastainen nupopää hermostuu, ei-heterot lukijani(onko heitä?) ovat lukeneet ja läpikäyneet lukemattomia kaappikertomuksia. Minulla ei ole aiheeseen lisättävää.
3. Tarina on turhankin henkilökohtainen.
4. Teksti on mustavalkoistavaa, profiloidun kättelyssä "vain homoksi" moniulotteisen persoonallisuuteni sijaan. Ninan korvaa "joku rekkalesbo".
5. Aihe on turhan raskas "hömppäblogiin", jonka tarkoitus on pintaliihottaa jossain elämän todellisten realiteettien yläpuolella vaaleanpunaisessa utopiapilvessä.
6. No en vaan yksinkertaisesti osaa kirjoittaa.

Kuitenkin uteliaisuus kysyy;
Mitä tapahtuu jos julkaiset muka-oivaltavan homotekstisi?

Todennäköinen vastaus on, ettei mitään, sanoo järki.
Vierailijatilastot osoittavat, että valtaosa vierailijoista päätyvät blogiin hakusanalla "pyllytreeni".

Tuesday, November 19, 2013

Pyllytreeni, perästä kuuluu

En siis ajatellut kirjoittaa ilmavaivoista.

nuhruinen villapaita sohvalla, symboliikka on käsinkosketeltavaa

Tänään sohvalla istuessani minua alkoi todella tympiä ja kyllästyttää koko sohvalla istuminen. Niinpä kaivoin pahasti pölyyntyneen stepperin sängyn alta ja etsin resuiset treenikuteet kaapin perältä ja ryhdyin lämmittelemään. Veikkaan, että en lähde ihan yhtä "intensiiviseen" treeniohjelmaan, sillä viimeksi kyllästyin viikolla 4. Jatkoin kuitenkin vanhasta ohjelmasta

15 min lämmittely stepperillä
3x10 Kyykky
3x10 Taakseojennus
3x10 Silta
3x10 Askelkyykky
3x30sek Silta

Venyttely


Yritän tällä kertaa sihdata odotuksiani uudestaan. Kotitreenillä on vaikeaa saada näkyviä muutoksia aikaan muutenkaan, saati jos treeni on kevyttä heilumista. Niinpä yritän asennoitua kuntoiluun fyysisyyden sijaan psyykkisesti; olen huono meditoimaan ja muutenkin rentoutumaan, joten tunnin heiluminen saa olla hetki itselleni itseni kanssa ilman, että mietin koulua tai töitä tai mitä ostaisin serkuille joululahjaksi.

Niinpä berberitreenikin saa luvan monipuolistua. Koska en todellakaan pidä suurimmasta osasta pepputreenin liikkeistä, täytyy vastapainoksi lisätä lihaskuntoliikkeitä, joiden tekeminen olisi minusta edes jollain kierolla tasolla hauskaa (siis hauskempaa kuin sohvalla istuminen).
Sohvaperunaa olisi tarkoitus nostaa jälleen.

Joulukuussa Julia saapuu taas Suomeen. Aion valtuuttaa hänet pieksemään minut pysymään ohjelmassa vaikka tuleekin joulu ja talvi ja tammikuu.

Olisiko ideoita "hauskoiksi" ja "palkitseviksi" kotitreeniliikkeiksi? Välineitähän minulla ei ole kuin stepperi ja käsipainot.

Wednesday, October 23, 2013

Hiusten freesausta

Pitihän ne hiukset käydä laittamassa pitkästä aikaa kuosiin, tosin tällä kertaa tyydyttiin vain leikkaamaan, kun opiskelijabudjetti ei antanut isompaa remonttia myöten. Juurikasvun liukuväri on siis ihan luontoäidin käsialaa...


Asialla jälleen Sanna-Kaisa ML Salongista, kiitoksia taas kerran kattavasta puheterapiesta (hahaa, hiusalan ammattilaiset ei pääse ees karkuun ja voin puhua pääni puhki!) ja eritoten freesimmästä mopista. Nyt kun tuon värin vielä laittaisi kuntoon. Ja ryhdillekkin tietysti voisi ajatella tekevänsä jotain.

No ei se juurikasvun kiehtova kolmivärisyys onneksi näissä kuvissa näy. Huh!

Saturday, October 19, 2013

Lunta tulvillaan

Aika kaivaa varmaan ne tumput ja rukkaset esiin, lunta tupaan ja jäätä porstuaan vai mitenkä sitä sanotaan?


Friday, October 18, 2013

Se päivä

Nyt se on sitten todella tullut. Se päivä, jona annan tyystin periksi sosiaaliselle ahdistuneisuudelle ja jään kotiin napottamaan sen sijaan, että riemusta kiljuen hyppäisin junaan ja karistelisin Joensuun loskat kengänpohjistani Helsingin kivikatujen kiiltäen aivokopassa.

Minä ja sosiaalisten tilanteiden mörköni?

Tänään en nouse junaan, vaikka oli erinomainen syy.
Hiljan tein Tahdon 2013-kampanjalle englanninkielisiä käännöksiä, kantaen näin korteni yhteisen hyvän kekoon pro bono. Tästä jaloudesta minua muistettiin kutsulla vain kutsuvieraille tarkoitettuun osuuteen 18.10. (eli tänään) vietettävissä kampanjan lopettajaisjuhlissa. Olin erityisen otettu ja hyvin kiitollinen tästä tilaisuudesta, sillä en todellakaan odottanut minkäänlaista vastahyödykettä tekemälleni työlle.

Tänään kello 15.17 lähtee viimeinen riittävän aikainen juna Helsinkiin.
Enkä istu siinä. En siis olekkaan menossa.
Miksi ihmeessä en ole menossa?

Kutsun saamisesta asti olen pyöritellyt skenaarioita pienessä mielessäni. Entä jos ei olekkaan hauskaa, entä jos en löydä perille, entä jos juna suistuu raiteiltaan ja kuolen, no lähinnä entä jos reissu ei olekkaan rahan ja vaivan väärti vaan silkkaa ajan ja rahan hukkaa? Toisaalta kadunko kuolinvuoteelleni asti, etten mene. Entä jos kadunkin. Haluaisin oikeastaan viettää koti-iltaa, en matkustaa edestakaisin 9 tuntia. Voinko väittää olevani kipeänä. En ole oikeasti kipeänä. Olen kaikille sanonut meneväni, nyt en haluakkaan mennä. Huomenna saan kertoa kyselijöille, etten mennytkään. "Mikset mennyt?"

En tykkää lyödä leimoja kenenkään otsaan, ehkä vähiten omaani. En halua sanoa, että kärsisin sosiaalisesta pelosta tai yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä, sillä en usko sen olevan erityisen totta. Olen introvertti, viihdyn kotona ja eritoten kotona yksin. Tätä saa tietysti aina selitellä, "kuka muka viihtyy kotona ja yksin", no minä.
Minä viihdyn kaikkein parhaiten. Jouduin aika pitkään painimaan sen kanssa, onko "ei huvita" riittävän hyvä syy jäädä kotiin, vai pitääkö esimerkiksi jalan mennä poikki. Lopulta totesin, että "en halua" on yhtä legitiimi syy kuin "en pysty".



Onnittelut kuitenkin Tahdon 2013-kampanjalle, kiitos valtavasta työstä ja panostuksesta itse kullekkin valokeiloissa ja kulisseissa hääräilleelle. Tahdon voimalla kohti tasa-arvoisempaa Suomea myös kotoa käsin!

Monday, October 14, 2013

Syyspiraatio

Joskus nämä otsikot saavat minut kyseenalaistamaan kielitieteen opintoni...
Koska hervoton syystuuli vei kaikki syksyn ruskalehdet mennessään ja puut ovat jotenkin nolostuttavan alastomia, tunnelmoin syksyä (lue: vihaan syksyä) aiemmin näppäämien kuvien kautta ja olen helkutin tyytyväinen parinkympin Biancon syysnilkkureihini. Juu juu nyt pitäisi olla sitä korutonta mustaa jätkäsaapasta ja vaalea beige ja niitit on so last week. Kiinnostaa eli ei. Tykkään vaaleasta beigestä ja niiteistä eikä kukaan voi (todennäköisesti ei myöskään erityisesti halua) minua estää.





memo itselle:
opettele kuvakokonaisuuksien sommittelua

Wednesday, October 2, 2013

Koruteline

Huoneestani vapautui seinätilaa suuren tilanjakajan siirryttyä vehreämille laidunmaille, joten oli mitä loistavin aika toteuttaa puoli-ilmainen tee-se-itse projekti. Koruni ovat jo pitkään roikkuneet/olleet mytyssä/lojuneet hukkateillä siellä täällä pitkin asuntoa. Nyt ajattelin pinspiroituneena (termi omani) askarrella jonkin ratkaisun tähän ongelmaan.



Tarvikkeet:
Oksanrohjo
Lankaa/siimaa
Seinäkoukku (mm Clas Ohlson 3,99)
Sakset
Reipasta minä-ite!-asennetta
 Korut vapaaehtoiset.

Koukku seinään, lanka oksaan, oksa seinään. Valmis!

Wednesday, September 11, 2013

Niin lagaa kuin petaa

Jetlagista toipuminen vie minulta yleensä lähemmäs kaksi viikkoa. Ensisijaisesti kärsin fyysisistä oireista; vatsa on sekaisin, pää on sekaisin, huimaa, särkee, heikottaa. Toissijaisesti kärsin 'koti-ikävästä'.

Koskapa olen jetlagaillut huolellisesti sitten paluuni Suomeen on blogi saanut maata täydessä sielunrauhassa.
Sielunrauha jatkunee vielä hetken, sillä tällä hetkellä elämään mahtuu vain verrattain epäkiitollisia kirjoitusaiheita: Gradua, töitä, markkinoinnin perusopintoja, tenttejä, töitä, gradua, ahdistusta, gradua ja ripaus epätoivoa.


Edes aavistuksen kiitollisempia kirjoitusaiheita ovat muunmuassa minun ja Julian 9-vuotispäivä. Näin nuorella iällä on jo muutenkin kummallista juhlistaa yhdeksää yhdessä kuljettua, kasvettua, elettyä vuotta. Vaikka olemmekin olleet verrattain seesteinen pari, olisi silkkaa parisuhteen pilkkaa väittää vuosia helpoiksi. Kaukosuhteessa eläminen, joskin haasteellista, ei kuitenkaan ole suinkaan mahdotonta. Se vaatii aivan samoja asioita kuin lähisuhteetkin. 

Niin, ja aivan penteleesti enemmän rahaa.


Olemme Julian kanssa pohdiskelleet erikoisen suhteemme hyödyntämistä muiden samansukupuolisten, tai eri etnisyyksien edustajien tai kaukosuhteessa elävien parien iloksi. Emme vain ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka tämä tulisi toteuttaa. Ehkäpä tulevaisuudessa sitten.

Sunday, August 25, 2013

Ja Ninakin sai kahvia juodakseen







The Grove on yksi lempikohteistani täällä Los Angelesissa. Siellä kuulemma näkee isomman luokan tähtiäkin, mutta koska minua ei sellainen erityisesti kiinnosta, niin en ainakaan itse tunnistanut ketään. Että jos siellä nyt joku Madonna pyöri, niin huomaamatta jäi.

Valitettavasti Julian kanssa ei voi shoppailla, joten päivän saldoksi tuli yksi kahvi, yksi salaattikulho(!) ja yksi neulepusero pahamaineisesta ketjuliikkeestä. Sinne jäi kuulka Korssit ja Guessit ja muut merkkilärpäkkeet.
Harmittaa?
Kyllä [ ] Ei [x]

Sunday, August 18, 2013

Pyllytreeni, viikko 5


Viikko viisi, ei pyllykuvaa?

Viikko viisi päätyi lepoviikoksi, josta tarkoituksena on punnertaa uutta voimaa seuraavaa viikkoa varten. Käsittääkseni koulun salikin aukeaa elokuussa, olisikin hauska tehdä "viimeinen" viikko treeniä painojen kera salilla. Kotiin kun ei mitään levytankoa ollut tarkoitus ostaa.

Viikko viisi heijastelee viime viikon fiiliksiä. Isosisko avuliaasti karisti harhakuvitelmat kotitreenin tuloksellisuudesta-- pakko on pumpata rautaa ja paljon, jos jotain näkyvää tahtoo. Vaikka aloittaessa ei ollut erityisesti tarkoitus pakaraa kasvattaa, vaan kasvattaa pakaran voimaa, niin kummasti ne tavoitteet lipesivät ja tähtäys meni pieleen. Sitä on tullut taas luettua "hyppäsin kotisohvalta ylös ja juoksin maratonin viiden viikon harjottelun jälkeen" juttuja netistä, hohhoi.

Tällä viikolla en ole vaivautunut tekemään mitään. Lenkit kutistuivat minimiin, treenejä ei ollut. Olin vain ja lahosin laakereillani. Toisaalta huolestuttaa, mukavuudenhaluisena voi olla vaikea piiskata itsensä taas rutiiniin ja liikkeelle. Makaaminen kun sattuu olemaan välittömästi palkitsevaa.


Viikko viisi jäikin viimeiseksi viikoksi, sillä koko treeni meni ihan läskiksi ja lopulta totesin, että onko tuon nyt pyllynkään väliä. Viikoilla 6 ja 7 kävin juoksemassa, mutta en tehnyt lainkaan lihaskuntotreenejä.

Saturday, August 17, 2013

Vesi

Drink water,




It's fabulous.

Thursday, August 15, 2013

Lomafiilinkejä

Joo joo, kaikki vihaa lomakuvia ja lomapostauksia ja ne on tylsiä ja ikäviä.







Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ei oikein voi kirjoittaakkaan mitään syväluotaavaa, kun pääasiassa istahdan autoon ja ihmettelen, että minne sitä minäkin päivänä päätyy. Tähän mennessä Amerikan ihmeisiin lukeutuu niinkin jenkkiläisiä juttuja kuten Mölkkyä (tyhjässä) puistossa ja reippailua (tosi kuihtuneelle) vesiputoukselle. Erikoisuutena mainittakoon, että vaikka amerikkalaisilla on hienot ja isohkot pihat, ei ketään näy ulkona. Koskaan. Ainakaan omalla pihalla. Ei. Ikinä.
Aurinko laskee aikaisin ja pimeä laskeutuu hitaasti kuin aivastus.
Lähikauppaan on useamman kilometrin matka ja ei kävelytietä suurimman osan matkaa. Harmijuttu silloin, kun ihan yllättäen alkaa tehdä mieli esimerkiksi limpparia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Sunday, August 11, 2013

Näin aloitat lomasi



Jos olet ostanut lentoliput yhdellä vaihdolla ja vaihtoaika lentojen välillä on 2 tuntia 45 minuuttia, ensimmäinen lento voi helpostikin myöhästyä 3 tuntia! Näin missaat kätevästi jatkolentosi, saat "nopeutetun passin", jonka ainoa tehtävä näyttää olevan hidastaa maahantuloprosessia. Kun vihdoin olet selvinnyt uudelle lennolle, voi hyvinkin käydä niin, että matkatavarasi eivät ehdi samalla lennolla.
Se on viimeinen lento.
Saat matkatavarasi ehkä joskus huomenna. Olet tietenkin nohevasti uskonut kaiken menevän ongelmitta, etkä ole pakannut käsimatkataroihin esimerkiksi puhtaita alushousuja. Matkatavarat saapuvat noin 20 tuntia sinun jälkeesi.



Mikäli olet suorittanut edellämainitut, voi tietenkin käydä myös niin, että hampaita pestessä etukulmurista irtoaa paikka. Matkavakuutuskin on niin kattava, ettei hammassairaudet tai muukaan hammashoito sisälly siihen. Harmi juttu! Kiikuttelet aikasi väliaikaisen paikan ja hammaslääkärin välillä. Lopulta tilanteen ratkaisee n. 200 euron hintaero. Toivot hartaasti, että väliaikainen paikka pitää kolme viikkoa.

Aah, loma.

Thursday, August 8, 2013

Nymmää lähären!

On lentokenttäglamour kaukana, heippa Suomi! Seuraavan kerran tavataan Yhdysvaltojen maaperällä!

Saturday, August 3, 2013

Hiljaista





Tyynt' ennen myrskyä ja niin edelleen. Blogirintamalla on ollut taas pitkään hiljaista, kun itse väsyin omasta elämästä raportoimiseen ihan paristakin syystä.
Syy 1. En tee mitään.
Syy 2. Ei tapahdu mitään.
Syy 3. Ei kiinnosta ketään.

Ostosrintamalla joukkoon on liittynyt Canonin 50mm putki, jolla olen laiskasti harjoitellut räpsimään. Kiinteä polttoväli vaatii vähän totuttelua ja putken oma tarkennus on jotain törkeän kamalaa. Niinpä on opeteltava näemmä tarkentamaan käsivaralta manuaalisesti. Muuten olen kyllä muotukuvalinssiksikin tituuleratusta nifty-fiftystä tykännyt, kuvista tulee sopivasti hieman pehmeitä mutta myös oikealla tavalla tarkkoja. Vielä kun oppisi kuvaamaan ihan oikeasti.

Keskiviikko lähestyy, torstaina lähtee lento.
16 tuntia matkustusta, nam.

Saturday, July 20, 2013

Pyllytreeni, viikko 4

Pyllytreenin odottamaton sivuvaikutus: etureisien lihakset näkyvät kyykätessä, hihii!
Kuva puuttuu, sillä kuvaajaa ei ikinä löytynyt ja aina oli liian pimeää.

Neljättä viikkoa varjosti uusi ongelma: lakkasi kokonaan kiinnostamasta koko treeni ja ennen kaikkea tympeät kävelylenkit! Kun lenkitettävänä on myöskin Vuosikymmenyksen ylittänyt collie-mummo Kiira, lenkkien pituus ja vauhti jää aika tahmeaksi. Niinpä ensi viikoksi on syytä tehdä muutoksia treeniin, koska todellakin tylsistyttää. Lauantain treenistä tippui toistoja, etureidet eivät nostaneet kyykystä 5-tuntisen korkkarimaratoonin jälkeen.

Sohvaperunannosto, viikko 4
Treenipäivät maanantai, torstai ja lauantai

Lämmittely 15 minuuttia stepperillä

12x3 Kyykky
12x3 Taakseojennus
12x3 Askelkyykky
12x3 Silta
3x30sek Silta

Loppuvenyttely

Sunday, July 14, 2013

Puolivälin liikuntapohdinnat

 aiheeseen liittymätön kuva jaloista

Kaliforniaan n. 4 viikkoa aikaa. Neljä viikkoa alkaa siis olla takana päin. Olen näinä neljänä viikkona lisännyt liikuntaa päivittäisillä lenkeillä (1 vapaapäivä jolloin ei pakko lähteä kävelemään jos ei tippaakaan huvita), ja helpolla minitreenillä kolmesti viikossa.

Muutamia huomioita:
Liikunta piristää? Puppua. En ole ollut näin väsynyt kesäaikaan. Tämän tyyppinen uupumus on minulle tyypillistä tammi-huhtikuussa, mutta ei kesäisin. Mikään ei huvita. Jos en ole piiskannut itseäni ulos tai treenaamaan, haluan vain istua tai maata.

Höttöhimo on ihan tapissaan. Voisin syödä karkkia ja sipsiä vaikka joka päivä. Normaalisti en edes syö sipsejä, joten sipsintuska onkin ihan uutta. Pullaa, jätskii, sipsii, karkkii, limua, mitä vaan missä on sokeria ja rasvaa ja valkoista jauhoa kiitos! Olen yrittänyt kiltisti syödä lisää proteiinia, hiilareita vähentämättä, mutta silti kroppa huutaa epäterveellistä mättöä. Ja tuskin on suuresta kalorikulutuksesta kiinni.

Kun mikään ei riitä. Viikolla neljä petyin itseeni karvaasti. Kävelin 'vain' 18 kilometriä. Tähtäimessä oli 28. Lauantain treenissä kyykyt jäivät vajaiksi, kun etureidet eivät enää suostuneet yhteistyöhön. En jaksanut 'edes' 12x3 sarjaa. Naurettavaa, olen hypännyt sohvalta ylös ja ryhtynyt hommiin, mutta nyt sekään ei ole mikään saavutus.

Motivaattorit puuttuvat. Näkyviä muutoksia ei ole. Energiaa ei ole tullut lisää, oikeastaan väsyttää vaan helkkaristi enemmän. Olo on surkea ja nuhjuinen-- mitään et jaksa, mitään et osaa, mitään et viitsi. Omaa selkää ei viitsi taputtaa. Liikunnan ilo on varmaan jotain pössyttelijöiden houreita. Aamukahviin meni möröjä röpöjen sijaan ja aamupalaksi vetäisin ärripurripuuroa.

 kiukkuvoileipä.

Kiukuttaa.

Friday, July 12, 2013

Pylly, viikko 3

Tällä viikolla yritin ottaa takaisin sen, minkä viikolla kaksi hävisin. Treeniin tuli kolmas sarja. Tekniikka on edelleen väärä, kyykyt tuntuvat (ja sattuvat) etureisiin, ei lainkaan pakaraan. Vain 30 sek silta tuntuu pepussa, kaikki muu tuntuu väärissä lihaksissa. Mistäpä köyhälle personal traineri huutamaan viereen ja vahtimaan, että tekniikka olisi hallussa. Onko siihen jotain jujua, ettei kyykyssä kaadu taaksepäin? Miksei taakse ojennus tunnu missään? Miksi letuissa on sokeria enemmän kuin proteiinia? Miksi edes lähdin koko rumbaan?

Lopulta askelkyykyt ja kyykyt kutistuivat puoleen suunnitelluista, sillä maanantaina loukkasin oikean reiteni ja se oli kipeä pitkälti torstaihin asti. Sen siitä saa, kun söhlätään vaikkei tiedetä tekniikkaa.

Tämän viikon kuva on kuvaavasti ihan pyllystä. Omasta peräpeilistä on vaikea ottaa kuvaa, ja kuvaajat olivat taas koko viikon tavoittamattomissa. Huomioi myös erilikainen peili.

Sohvaperunannosto, viikko 3
Treenipäivät maanantai, keskiviikko, perjantai

Lämmittely 4km kävely

12+10+8 Kyykky
12+10+8 Askelkyykky
12+10+8 Taakseojennus
12+10+8 Silta
30 sek + 30 sek Silta

Loppuvenyttely

Kävelylenkit yhteensä 26.7 kilometriä

Wednesday, July 10, 2013

No se Maitorahka


Maitorahka, tuo raejuuston jälkeen ellottavin fitness-henkisten pipertäjien must ruoka-aines.
On muuten niin julman pahaa, etten toiste edes kuvittele veteleväni sitä 'raakana'. Hyvät mansikatkin meni ihan hukkaan ja pilalle! Maitoproteiinia ilmeisesti pidetään kuitenkin kelvollisena lihasten kasvatusaineena, joten loput rahkasta hurautin smoothiehen. En käytä makeuttamiseen sokeria, tällä kertaa varmuuden vuoksi lorautin sekaan vähän laventelihunajaa.

Onneksi mustikka ja banaani ovat kuitenkin itsessään riittävän makeita, että hunajakin meni hätävarjelun puolelle.

Kanasalaatti onneksi on hyvää poikkeuksetta aina. Mozarella tosin ei taida olla terveysintoilijoiden mieleen?