Saturday, March 31, 2012

Uskaltamisen sula vaikeus



 Jotenkin tuntuu ironiselta kirjoittaa tästä aiheesta. Lähinnä sen takia, että minä olen jo uskaltanut kaikenlaista, minulla on tatuointi muistuttamassa uskaltamisen tärkeydestä ja silti en useinkaan uskalla. En uskalla tehdä tästä muoti/meikki/tyyliblogia. En uskalla tehdä tästä lifestyleblogia. En uskalla myöntää itselleni, enkä muille olevani pinnallinen haihattelijaluonne ja että pinnalliset asiat kuten tyyli tai meikit tai hiukset tai vaatteet tai selluliitti pyllyssä kiinnostavat minua. En uskalla, koska silloin asetun kritiikille alttiiksi.

Psykologi  neuvoa uskaltamaan. Uskaltaa olla. Naurettavaa, että minua pitää enää neuvoa uskaltamaan. 
Nuorena olin poikamainen poikatyttö, lukion loppuun saakka. En niinkään siksi, että erityisesti halusin olla, vaan siksi, etten uskaltanut olla muutakaan. Olin ollut poikatyttö lapsena ja pelkäsin muiden kommentteja, jos yllättäen kääntäisin kelkkaa. Niinpä en kääntänyt. Olin siis jotain, mitä en oikeasti ole, koska en uskaltanut olla mitä olin. 19-vuotiaana kyllästyin ja päätin, että saan itse määritellä itseni. Otin muistutukseksi itselleni tatuoinnin lapaan: sinä saat olla. Silloin uskalsin. Muutin tyyliäni naisellisempaan suuntaan ja aloin pitää huolta ulkonäöstäni. Ainakin yritin.
Tuntui nololta olla itselleen tuntematon 20-vuotias. Vieläkään en osaa meikata, tai laittaa tukkaa, tai pukeutua tyylikkäästi. En harjoitellut kun muut harjoittelivat ja nyt en meinaa uskaltaa.

Haluaisin uskaltaa pitää hömppäblogia hömppäaiheista. Haluaisin uskaltaa myöntää itselleni ja maailmalle avoimesti, että olen pinnallinen hömppä. Mutta jarrut painuvat päälle: ketä kiinnostaa? Kuka haluaa lukea minun hömppäblogia? Onko minulla mitään tarjottavaa? En ole järin kaunis tai tyylikäs tai vietä glamourin-täytteistä elämää. Olen tylsän näköinen, mauton, hajuton ja väritön. Voinko pitää hömppäblogia omaksi ilokseni ja terapiamuotona?

Miksi?
Eikö silloin kannattaisi pitää päiväkirjaa blogin sijaan?
Kehtaanko? Kulutuskriittisenä köyhänä tyylitajuttomana tylsännäköisenä rivikansalaisena, jonka elämä ei eroa muiden tavallisten rivikansalaisten elämästä?
Ei tavallista tylsännäköistä rivikansalaista kiinnosta tylsännäköisten rivikansalaisten elämä. Lifestyle. Pyh.

Uskaltaminen on vaikeaa.

Tuesday, March 27, 2012

Materiataivas


Olen puhtaasti hairahtunut lukemaan muoti- ja meikkiblogeja ja tämän hairahduksen tuloksena olen myös hairahtanut itsekkin ostamaan törkeitä kemikaaleja. Kai nainen saa ostaa meikkejä tuntematta pistävää syyllisyyttä patriarkaattisen kapitalismin ikeen alla? Saahan? No, ostin silti.

Pidän sitä Retail Therapyna eli ostosterapiana ja äärimmäisen tärkeänä mielenterveydelleni.
(yhyyhyy miksen osaa olla nainen syyllistymättä kaikesta?)


 En ole täysin varma mitä hain tällä Lumenen Natural Code (Daring) luomiväripaletilla, sillä olen saanut harmikseni todeta ruskean taittavan liikaa punaiseen, sinisen pyyhkiytyvän helposti pois ja vihreän tuovan pääasiassa sairaan sävyn silmänympäryksiin. No, hulluja karnevaaleja odotellessa!


Valkoinen Maybellinen Soft Kohl kajaalikynä on ollut kelpo ostos. Silmiin saa vähän eloa kun rajaa sisänurkkaan vähän valkoista. Olen tykännyt.

 Rimmel Glam'Eyes (hopea) eyelineri. Kahden euron vikaostos, hopeiselle rajaukselle ei näin vaaleisiin silmiin juurikaan tarvetta, ei se edes mihinkään näy. Vaikuttaa kuitenkin pysyvän kiitettävästi paikallaan.

 Tuskallisen PAHANHAJUINEN Max Factorin Masterpiece voideluomiväri, kultainen. Hajustaan huolimatta erityisen käypäinen tuote! Pysyy kiltisti koko päivän ja avaa syvälle sijoittuneita silmiä, toimii myös hyvänä pohjana muille luomiväreille. Tykkään.

 VILAsta kylkiäisenä tullut Max Factorin Smoky Eye Effect luomivärikynä(?)
En ymmärrä miten sen on tarkoitus toimia, saan itsestäni karmivan näköisen. Kaupasta uutena näemmä 13 euroa, joten ei kai hassumpi ilmaiskylkiäisenä.

 Lumene Extra Volume Mascara ripsiväri. En ole järin vakuuttunut, ja tuuhea harja lähinnä torppaa vähäiset ripseni kolmeksi paksuksi klöntiksi. Pysyy kuitenkin kiitettävästi ja sopiikin käytettäväksi jo olemassaolevan ripsarin päälle. Toinen erottelee ja toinen lisää volyymia. Toimii siis sinänsä.

Thursday, March 22, 2012

Kardemumma-muffinit


Kardemumma-muffinit (12kpl)

3 munaa
1½ dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1-2 tl vaniljasokeria
1-2 tl kardemummaa
1 dl voita/margariinia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi
Sekoita jauhot, leivinjauhe, kardemumma ja vaniljasokeri. Sulata voi.
Lisää kuivat aineet siivilän läpi ja lisää lopuksi jäähtynyt sula voi. Sekoita kevyesti, mutta älä vatkaa!

Jaa vuokiin ja paista 175 C n. 15 minuuttia.

Eivät näytä miltään, mutta maistuvat ihanan kotoisilta. Tietenkin kätevä ihminenhän kuoruttaa ja koristelee. Laiska ihminen (minä) syö sellaisenaan.

 cardamom and vanilla muffins (12 servings) (using US cups for conversion)

3 (medium) eggs
0.4 cups sugar
1 cup wheat flour 
1 tsp baking powder (if you are using self-raising flour do not add baking powder)
1-2 tsp vanilla sugar
1-2 tsp cardamom
0.4 cups butter/margarine

Whisk eggs and sugar into foam.
Combine dry ingredients and melt butter. Add dry ingredients through a sifter and add melted butter.
Bake in 175 centigrade (345 fahrenheit) for about 15 minutes.

They don't look like much but a crafty baker will quickly whip up some topping and embellishment. Lazy bakers like myself just eat them as they are. Cardamom should be available in Asian or Indian stores in the UK. It's good for your digestion!



Friday, March 16, 2012

Kevätmaniaa

Yritän irrottautua tämän kevään kulutusmaniasta. Näin käy joka vuosi, yhtenä vuonna sisustan vimmattuna, toisena ostan uusia vaatteita, kolmantena päätän uudistaa koko meikkilaukun ja kosmetiikkaosaston.
Tänä vuonna meikkejä ja koruja, näemmä.

En osaa päättää.
Saako ihminen olla itsestään ja ulkonäöstään kiinnostunut ilman, että se on itsekeskeistä, pinnallista, turhaa ja rumaa?

Yhtäältä, toisaalta...

Sunday, March 11, 2012

A Sunday Feel


Olisipa jo kevät.

Wish it were spring already.

Thursday, March 1, 2012

Kevättä pinnassa

 Olen vannoutunut ikkunaostelija.
 Entäpä sinä, onko tullut pyörittyä kaupassa, muttei sitten ostettua mitään?
 Itselleni kyllä yleensä tarttuu myös jotain matkaan. Onneksi kuitenkin useinmiten jotain pientä ja halpaa.






Kävin stylistin käsittelyssä. Ainakin tuli rohkeasti laitettua päälle sellaistakin mitä en olisi ikinä osannut itse valita hengarista.
Sääli, että kaikkein lempparein kolttu maksoi koko kuukauden ruokarahat. Voi tätä köyhyyden orjuuttavaa otetta.