Friday, October 17, 2014

Molto bene! Matkalla Italiassa

Sain unelmieni matkan, eli reissun Italiaan järjesteltyä aavistuksen vastahakoisen J:n kanssa. Näinpä teimme kolmen päivän (lue, kahden päivän) reissun Firenzeen. Lennot suoraan Firenzeen olisivat tulleet kalliiksi, joten lensimme ensin Roomaan, ja Roomasta jatkoimme junalla. Kätevää ja helppoa, suosittelen kyllä lämpimästi tätä vaihtoehtoa. Junatkin tuntuvat mukavan kotoisille, onhan VR:n Pendolino ja InterCity italialaista tekoa.



Italiassa puhutaan suomalaisella mittapuulla sujuvaa englantia, eli emme jääneet kertaakaan pulaan vajaavaisen kielitaitomme takia. Auttavat fraasit kuten miscusi ja grazie on toki hyvä opetella. Mekin löysimme tiemme Pisasta juna-asemalle ja takaisin Firenzeen lähinnä sanoin "miscusi, treno stazione? English?". On ne paikalliset siinä varmaan taas huokaillut, että aina näitä turisteja...

Firenzessähän pärjää kävellen, meidän hotelli oli historiallisesta keskustasta noin kilometrin päässä, ja hyvin pystyi kävelemään joka paikkaan Arnojoen molemmin puolin. Ensimmäinen päivä menikin sitten kävellessä, meillä J:n kanssa kun on erilainen tyyli matkustaa. Minä olisin halunnut istua Duomon kupeeseen gelattoa vetämään koko päiväksi, kun taas J juoksi kuin riivattu orava karttasovelluksen kanssa, että ei me keritä kaikkialle mitenkään paitsi jos ollaan yhdessä paikassa 13 minuuttia 35 sekunttia. Koska J on minulle hyvin hyvin rakas, juoksin sitten mukana. Koska emme syöneet käytännössä koko päivänä mitään (ITALIASSA!), heittäydyin helvetin vaikeaksi illalla.
Lopulta saimme ruokaa napaan puoli kymmeneltä illalla. Kyllä se J oppii, ettei minua voi juoksuttaa ruuatta koko päivää, ei edes (etenkään?) Italiassa.

Gelatoa, kiitos!

Tää loma näytti vähän tältä...
 Anna sitä ruokaa helvetti!



 Eli Firenzeä ristiin rastiin koko sunnuntai. Sitten tulikin maanantai-aamun järkytys: kaikki paikat on kiinni. Museot on kiinni, kirkot on kiinni, galleriat on kiinni. Kiinni, kiinni, kiinni. Jos oltaisiin tämä tiedetty, niin oltaisiin suunniteltu päivät vähän erilailla, ja kierretty museot sunnuntaina ja muut paikat maanantaina. No, ei hätää! Hotellin prosyyrissä osattiin mainostaa päivämatkoja Toscanaan. Andiamo! Bussilla karautettiin ensin Sienaan, sieltä luomutilalle San Gimignanoon ja viimeiseksi Pisaan.





Luomutilalla meille syötettiin ja juotettiin tilan tuotteita. Viinitilan lisäksi siellä kasvatettiin lihakarjaa (en osaa sanoa miten luomua se kiinnisitominen nyt sitten karjalle on). Näin absolutistille viininmaistelu ei ehkä ollut mieluisinta puuhaa, mutta normaalille kulinaristille reissu oli varmasti antoisa.


Olimme todennäköisesti tällä päiväreissulla nuorimmat ihmiset, mutta ryhmä ei varsinaisesti tehnyt ryhmänä juurikaan muuta kuin söi ja kävi parilla kävelykierroksella, muuten meidät tiputettiin paikkaa A ja jätettiin omillemme kunnes oli aika siirtyä seuraavaan paikkaan. Pisassa kaikki meni sitten päin helvettiä, kun tornia ihastellessamme J:n  puhelin tippui taskusta. Emme tietenkään tätä ajoissa huomanneet vaan vasta, kun oli aika nousta bussiin ja lähteä kotiin.

Ei siinä auttanut muu kuin hyvästellä ihana linja-auto ja suunnata takaisin Ihmeiden aukiolle kaltevan tornin kupeeseen. Puhelin onneksi löytyi vartijoiden toimistosta. Kiitos, ja ei muuta kun etsimään tietä treno stazionelle. Paikallinen rouva auttoi meidät sitten oikeaan suuntaan, junaliput taisivat olla n. 12 euroa per naama ja Firenzessä olimme vaille puolen yön. Onnistunut seikkailu siis!



Hotellista en muuten älynnyt ikinä ottaa kunnollista kuvaa, mutta viihdyimme San Gallo Palacessa. Suosittelen ehdottomasti, ainut miinus on hotellin sänkyjen kovuus. Henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja palvelualtista (meiltä mm. meni amme tukkoon heti ekana iltana ja se korjattiin hetisillään), aamiainen on hyvä ja kattava ja kahvi on niin hyvää, että tämä suomalainen kitkerä pirtu joutaisi viemäriin. Otettiin aamujunalle taksi, joka kustansi alta kympin. Sekin kannatti, ehdimme syödä aamuapalaa ennen kotimatkaa.

Loppukokoamaksi kuitenkin huomautan, että Firenze on turistikaupunki. Italialaisia ei kaupungissa näy kuin varhain aamulla!

10/10, suosittelen lämpimästi.
Linkitykset eivät ole maksettuja mainoksia (olisivatkin!) vaan ihan teitä muita ajatellen laitettuja.
Meille muille samansukupuolisille pariskunnilla vielä erityismaininta, että Firenze ja Toscana ovat homomyönteisiä matkakohteita Italian katolilaisuudesta huolimatta. Meillä ei ollut mitään ongelmia koko reissun aikana.

Saturday, October 11, 2014

Mitäs meille

Blogi on saanut elellä omaa hiljaisuuttaan sillä aikaa, kun elämässä tapahtuu. J oli taas Suomessa valmistumisensa jälkeen, ja sinä aikana ehdimme muun muassa juhlia 10-vuotispäiväämme Italiassa. Mikäli jotakuta matkapostaus kiinnostaa, niin saatan sellaisenkin väsäillä. Eihän se nimittäin ihan putkeen mennyt, mutta olihan se mukavan jännittävä yhteinen reissu. Olimme Firenzessä ja kävimme päiväreissulla Toscanassa.

Reissun jälkeen visiitin viimeisellä viikolla satoi eräänä yönä täällä pohjoisessa lunta. Sinä valkoisena aamuna, syyskuun 22. päivä menimme virallisesti kihloihin. Kihloista nyt oli puhuttu jo pitkään, häistä myös. Kyllä kymmenen vuoden jälkeen voi uskaltaa sanoa koeajaneensa jo tarpeeksi. Häitä meillä ei vielä ole näköpiirissä sen tarkemmin, sillä horisontissa on isoja muutoksia jo muutoinkin. Viisumihakemus Yhdysvaltoihin on minulle vetämässä. Näillä näkymin muutto rapakon toiselle puolen on keväällä 2015. Tästä tulette kuulemaan enemmänkin, sillä blogin pääfokus muuttunee, ellei peräti vaihdu koko blogi.

Semmosta siis meille kuuluu.