Wednesday, September 11, 2013

Niin lagaa kuin petaa

Jetlagista toipuminen vie minulta yleensä lähemmäs kaksi viikkoa. Ensisijaisesti kärsin fyysisistä oireista; vatsa on sekaisin, pää on sekaisin, huimaa, särkee, heikottaa. Toissijaisesti kärsin 'koti-ikävästä'.

Koskapa olen jetlagaillut huolellisesti sitten paluuni Suomeen on blogi saanut maata täydessä sielunrauhassa.
Sielunrauha jatkunee vielä hetken, sillä tällä hetkellä elämään mahtuu vain verrattain epäkiitollisia kirjoitusaiheita: Gradua, töitä, markkinoinnin perusopintoja, tenttejä, töitä, gradua, ahdistusta, gradua ja ripaus epätoivoa.


Edes aavistuksen kiitollisempia kirjoitusaiheita ovat muunmuassa minun ja Julian 9-vuotispäivä. Näin nuorella iällä on jo muutenkin kummallista juhlistaa yhdeksää yhdessä kuljettua, kasvettua, elettyä vuotta. Vaikka olemmekin olleet verrattain seesteinen pari, olisi silkkaa parisuhteen pilkkaa väittää vuosia helpoiksi. Kaukosuhteessa eläminen, joskin haasteellista, ei kuitenkaan ole suinkaan mahdotonta. Se vaatii aivan samoja asioita kuin lähisuhteetkin. 

Niin, ja aivan penteleesti enemmän rahaa.


Olemme Julian kanssa pohdiskelleet erikoisen suhteemme hyödyntämistä muiden samansukupuolisten, tai eri etnisyyksien edustajien tai kaukosuhteessa elävien parien iloksi. Emme vain ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka tämä tulisi toteuttaa. Ehkäpä tulevaisuudessa sitten.