Fiftaritanssit

Minulla ei noita iltarientoja juurikaan ole, raivoraitista ilonpilaajaa kun ei yleensä mihinkään kutsuta tai jos kutsutaan, on se jo raivokkaasti kerinnyt suunnitella illaksi yksinään nyhjäystä ja popkorniövereitä. MUTTA, nyt siskon houkuttelemana ja pitkällisen venkoilun tuloksena lähdin käymään Joensuun  teatterin Lasiterassin Lavatansseissa. Teemana hurmaava 50-luku.

Ihmiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja hiuksiin ja olin itse täysin tyytyväinen vaikka vain katselin juhlaväkeä kolmisen tuntia. Tanssimaan en uskaltanut, en nimittäin osaa ollenkaan tanssia ja lavatanssien etikettiin kuuluu, että kieltäytyä saa vasta joko viiden tanssin jälkeen tai tanssittuaan kaksi kertaa peräkkäin saman henkilön kanssa. (Tai jotenkin näin se meni)

Oli myös tosi hurmaavaa, että paikalla oli kaksi livebändiä (Dirty Gentlemen ja Ihana Rakkausorkesteri). Tietenkään jutustelusta ei musiikin pauhunassa tullut mitään, mutta ainakin tanssikansan se nostatti (selkeästi liian pienelle) tanssilattialle. Oli hauskaa katsottavaa!

Sääli, että tanssit järjestetään vain kerran vuodessa. Kuvitelkaa, KERRAN! Pesee tuollaiset tanssit kyllä perus-baarissa nököttämisen ihan mennen tullen. Eihän baariin sitäpaitsi kehtaa laittaa parasta mekkoa päälle, joka kerta on joku kaatanut oluset niskaan kun olen ollut.

 

On se hyvä, että osaan poseerata kuvissa luonnollisesti...

Tukkani oli kaunis ennenkuin astuin ulos kevyeeseen viimaan ja vesisateeseen. Aina ei voi voittaa.