Thursday, June 5, 2014

Conssit

Olen nyt aidosti aito teini (täytettyäni 25 vee, kivat juhlat oli muuten, en vaan vaivautunut niistä kirjoittamaan.), sillä bongasin kirpparilta näpsäkuntoiset ja oikean kokoiset converse-tennarit. Olen pitkään vastustanut ajatusta täysihintaisista consseista, ja kallistunut harvemmin katukuvassa vipeltävien vanssien sekä leviksen tennareiden suuntaan (puhumattakaan Dieselin korkeavartisesta tennarista). Onneksi en ollut niihinkään ehtinyt harvoja ropojani laittaa; kiitos nuukuuden jumalat!


 vetäis sutkin vakavaks tommonen naama
 kaikki oikeet teinit ottaa peilikuvia keittiössä

Asuun (haha, varsinainen asu, vedin kuteet niskaan ekaa kertaa kello 19.45 koska päivällä oli liian kuuma) kuuluu persiasta ratkenneet Nudiet. Ostin tänään eurolla kirpparilta pitsipaitahärpätyksen, jonka ajattelin kylmänviileästi (eli siis coolisti, iha himmeetä) leikellä ja käyttää paikkana. Jos lopputulos on auttamatta törkeämpi kuin vilkkuva pakara, niin hävittynä on onneksi vain aikaa ja euro.

Jotta noin.

4 comments:

  1. Oi vitsit olen kateellinen, kun toiset tekee noin huippuja löytöjä kirppareilta! :D Itse en löydä ikinä oikein mitään ja jos löydän, niin vaatteet/kengät ovat väärää kokoa.. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lohdutukseksi ja rohkaisuksi kerrottakoon, että Nuukuuden Jumalat antoivat tätä ihmettä odottaa kaksi vuotta. En toki siis metsästänyt juuri merkkipopoja kirppareilta, mutta täysihintaisia olen huokaillut jo pari vuotta. :D
      Itsekkin toivoisin osaavani pukeutua persoonallisemmin (ai niin mut olenkin nyt aito massateini), silloin kirpparilta löytyisi joka kerta jotain räyheitä retrokamoja, joiden koot ovat mahdollisuus eikä uhka! Mutta koska en osaa pukeutua persoonallisesti, jää minunkin kirppistelyt yleensä aika heikoille saaliille...

      Delete
  2. Ekaa kertaa kommentoin, melko vasta löysin blogisi ja luin heti alkuun saakka.

    Olen joensuulainen myöskin, ja melko vasta löytänyt tämän suuntaukseni. Tai tavallaan olen sen tiennyt, mutta lopullisesti ymmärsin, myönsin, hyväksyin sen vasta joku aika sitten. Miten täällä Joensuussa kannattaisi edetä asiassa? Toisaalta tuntuu, että ei ole mitään kiirettä, ja toisaalta tuntuu, että olen onneani tarpeeksi kauan odottanut, voisin edetäkin. Tai jos ei Joensuussa, niin noin ylipäänsä. Mistä ihmiset löytävät ihmisiä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tervetuloa blogiin! Mukavaa kuulla, että olet tulossa sinuiksi itsesi kanssa, se on jokaiselle ihmiselle tärkeä matka tässä elämässä. Itsellenikin oman identiteetin tunnustaminen oli vaikea paikka, kun ympäröivä yhteiskunta tuntui (ja joskus tuntuu edelleen) niin vihamieliseltä.

      Joensuussa muita sukupuoleltaan ja suuntautumiseltaan moninaisia tapaa kenties helpoiten Hobilesin (Setan paikallinen jaosto) tapahtumissa ja tapaamisissa. Itse en tähän porukkaan osannut sulautua, mutta siellä ainakin voi käydä toteamassa, etten olekkaan täällä ihan yksin. Sillä yksinhän täällä ei olla, ei Joensuussa, ei Suomessa, ei maailmassa. Hobilesin tapahtumista pysynee parhaiten kärryillä heidän Facebook-sivun avulla.
      Itse en ole aktiivisesti mukana Joensuun yö- tai seuraelämässä, sillä viihdyn erinomaisesti omassa seurassani. Näinpä en sitten osaa sanoa, että mihin sitä kannattaisi suunnistaa samanmielisiä tositarkoituksella etsimään. :)

      Delete