Kaapista päivää.

Koska olen auttamattoman huono lifestyle-blogaaja, kun minulta tuo elämäntyyli on muutenkin vähän arjessa suttuuntunut, niin ajattelin sitten kirjoittaa hieman henkilökohtaisemmasta aiheesta kuin mitä söin aamulla. Haluaisin avata puheenvuoron kaapista.

Jos et jaksa lukea pitkäntympeää homonovellia, niin carry on vaan jonnekki muualle lukemaan aamupuuroista ja uusista burberryguccimichaelkors-juoksukengistä. Nih.

varmuuden vuoksi kuitenkin kuva aamukahvista.

Minulla on nääs ollut kaappi, joka oli aluksi aika iso, sitten aika pieni, ja lopulta sen ovi ei mennyt enää kiinni.

Aluksi kaappi oli niin iso, etten itsekkään tajunnut olevani oikeastaan valtavassa kaapissa. En ole aivan varma milloin tarkkaanottaen menin sisälle kaappiin, sillä oletan aloittaneeni elämäni kaapin ulkopuolella. Eräänä päivänä olin kuitenkin kaapissa, joka oli niin suuri, etten ymmärtänyt sitä kaapiksi lainkaan. Kaappi oli oikeastaan niin suuri, etten tajunnut sitä rajalliseksi tilaksi pitkään aikaan.

Sitten tajusin eläväni kaapissa. Eikä kukaan voi elää kaapissa. Mutta kaapin ulkopuolella kävi kova melske ja poru, kaapista ei kuulemma kannattaisi tulla pois lainkaan, vaan kaappiin olisi syytä painua entistä syvemmälle. Kaappi on turvallinen; jos on siellä ihan hiljaa, muut eivät välttämättä edes huomaa, että olet tosiaankin kaapissa. Valitettavasti hiljaa kaapissa oleminen ei ole erityisen palkitsevaa. Tila muuttuu erityisen ahtaaksi, mikäli kaappiin ottaa itselleen seuraksi toisen ihmisen, jonka myös on oltava ihan hiljaa.

Niinpä kaapin ovi piti aukaista. Olin tuolloin 21-vuotias.

Kaapin ovi oli auki, mutta olin itse vielä siellä. Kaapin ulkopuolella oli edelleen melskettä, joten kaapin ovelta piti puhutella ihmisiä vaivihkaan ja yksitellen, ettei herättäisi liikaa huomiota. Kun kukaan ei ottanut asiakseen kritisoida kaapin sisältöä, uskaltauduin ulos kaapista. Ovi ei tosin enää sen jälkeen mennyt kiinni, en ole varma onko sarana hapertunut vuosien saatossa vai mistä kiikastaa. Ei se oikeastaan haittaa, sillä viihdyn kaapin ulkopuolella huomattavasti paremmin kuin sen sisäpuolella.

Nykyään käyn kaapissa aika harvoin, useinmiten vahingossa, joskus olosuhteiden pakosta.
Kaapin ulkopuolella käy edelleen melske, mutta kieltäytymällä palaamasta kaappiin käyn hiljaista vastarintaa meteliä vastaan. Ihmiset eivät kuulu kaappiin.