Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ei oikein voi kirjoittaakkaan mitään syväluotaavaa, kun pääasiassa istahdan autoon ja ihmettelen, että minne sitä minäkin päivänä päätyy. Tähän mennessä Amerikan ihmeisiin lukeutuu niinkin jenkkiläisiä juttuja kuten Mölkkyä (tyhjässä) puistossa ja reippailua (tosi kuihtuneelle) vesiputoukselle. Erikoisuutena mainittakoon, että vaikka amerikkalaisilla on hienot ja isohkot pihat, ei ketään näy ulkona. Koskaan. Ainakaan omalla pihalla. Ei. Ikinä.
Aurinko laskee aikaisin ja pimeä laskeutuu hitaasti kuin aivastus.
Lähikauppaan on useamman kilometrin matka ja ei kävelytietä suurimman osan matkaa. Harmijuttu silloin, kun ihan yllättäen alkaa tehdä mieli esimerkiksi limpparia.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
No comments:
Post a Comment