Thursday, June 28, 2012

Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat

En yleensä kirjoita karvoihin katsomisesta, ja sitä vähemmän kirjoitan kainalokarvoista. Oikeastaan tulee varsin harvoin kirjoitettua etenkään omiin kainalokarvoihin katsomisesta. Nyt kuitenkin ajattelin siitäkin kirjoittaa.


huom. kuvassa koirankarvoja.

Nimittäin karvanpoistosta. Huomionarvoista on, etten suosittelen kenenkään kokevan tarvetta poistaa ihokarvojaan sopiakseen johonkin vääristyneeseen esteettisyysnormiin, ja toivoisin ihmisten välttävän ilmaisuja kuten "karvoja väärässä paikassa" paitsi puhuessaan karvoista esimerkiksi kitalaessa tai kämmenissä. Kun nämä muodollisuudet on hoideltu, niin siirrytään siihen karvaisempaan asiaan.

Kävin tänään rapsauttamassa kainaloista siloisemmat Kauneushoitola MB:ssä. Aiemmin ei ole karvoja väkivalloin kiskottu, joten hieman jännitti etukäteen. Vaikka sokerointi onkin vahaamista kalliimpaa, päädyin tähän ratkaisuun parista syystä:

syy 1. Sokeri on 100% luonnontuote, jota ei ole testattu eläimillä. (kamala jo ajatuksena, että testattaisiin eläimillä...)
syy 2. Sokeri ei tartu terveisiin, eläviin ihosoluihin eikä siksi revi tervettä ihokerrosta mennessään.
syy 2,5. Näinollen sokerointi sattuu vähemmän kuin vaha.

Minulla on matala kipukynnys. Tämä ei kuitenkaan juurikaan haitannut sokerointia, joka ei tosiaankaan sattunut juuri lainkaan. Kivaa se ei ole, karvojen nyhtäminen juurineen harvoin on. Kauneushoitajani Ella oli myös todella mukava ja hellävarainen ja tiesi varoittaa, että useimmilla ihmisillä toinen puoli on kipuherkempi kuin toinen. Harmikseni kipuherkempi puoleni oli se, joka käsiteltiin jälkimmäisenä. Tästä huolimatta toimituksesta selvisin hengissä, enkä itkenyt, tai tippunut pöydältä, tai mitään muutakaan kamalaa ei tapahtunut.

Ehkä vaikeinta on ollut olla koko päivä koskematta kainaloihin.

Sokeroiminen on siis ehdottomasti okei. Kivaa se ei ole. Mutta kuitenkin vahaamista hellävaraisempaa.

No comments:

Post a Comment