Se päivä

Nyt se on sitten todella tullut. Se päivä, jona annan tyystin periksi sosiaaliselle ahdistuneisuudelle ja jään kotiin napottamaan sen sijaan, että riemusta kiljuen hyppäisin junaan ja karistelisin Joensuun loskat kengänpohjistani Helsingin kivikatujen kiiltäen aivokopassa.

Minä ja sosiaalisten tilanteiden mörköni?

Tänään en nouse junaan, vaikka oli erinomainen syy.
Hiljan tein Tahdon 2013-kampanjalle englanninkielisiä käännöksiä, kantaen näin korteni yhteisen hyvän kekoon pro bono. Tästä jaloudesta minua muistettiin kutsulla vain kutsuvieraille tarkoitettuun osuuteen 18.10. (eli tänään) vietettävissä kampanjan lopettajaisjuhlissa. Olin erityisen otettu ja hyvin kiitollinen tästä tilaisuudesta, sillä en todellakaan odottanut minkäänlaista vastahyödykettä tekemälleni työlle.

Tänään kello 15.17 lähtee viimeinen riittävän aikainen juna Helsinkiin.
Enkä istu siinä. En siis olekkaan menossa.
Miksi ihmeessä en ole menossa?

Kutsun saamisesta asti olen pyöritellyt skenaarioita pienessä mielessäni. Entä jos ei olekkaan hauskaa, entä jos en löydä perille, entä jos juna suistuu raiteiltaan ja kuolen, no lähinnä entä jos reissu ei olekkaan rahan ja vaivan väärti vaan silkkaa ajan ja rahan hukkaa? Toisaalta kadunko kuolinvuoteelleni asti, etten mene. Entä jos kadunkin. Haluaisin oikeastaan viettää koti-iltaa, en matkustaa edestakaisin 9 tuntia. Voinko väittää olevani kipeänä. En ole oikeasti kipeänä. Olen kaikille sanonut meneväni, nyt en haluakkaan mennä. Huomenna saan kertoa kyselijöille, etten mennytkään. "Mikset mennyt?"

En tykkää lyödä leimoja kenenkään otsaan, ehkä vähiten omaani. En halua sanoa, että kärsisin sosiaalisesta pelosta tai yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä, sillä en usko sen olevan erityisen totta. Olen introvertti, viihdyn kotona ja eritoten kotona yksin. Tätä saa tietysti aina selitellä, "kuka muka viihtyy kotona ja yksin", no minä.
Minä viihdyn kaikkein parhaiten. Jouduin aika pitkään painimaan sen kanssa, onko "ei huvita" riittävän hyvä syy jäädä kotiin, vai pitääkö esimerkiksi jalan mennä poikki. Lopulta totesin, että "en halua" on yhtä legitiimi syy kuin "en pysty".

Onnittelut kuitenkin Tahdon 2013-kampanjalle, kiitos valtavasta työstä ja panostuksesta itse kullekkin valokeiloissa ja kulisseissa hääräilleelle. Tahdon voimalla kohti tasa-arvoisempaa Suomea myös kotoa käsin!