Tuesday, November 26, 2013

Terveisin itsekritiikki


Kirjoitin tuossa taannoin muka-oivaltavan tekstin kaapin kokemuksesta ja omasta kaappimatkastani lapsuudesta siihen kuulaaseen päivään, jona päätin avata identiteettini lähipiirilleni ja siitä eteenpäin avoimesti myös muille. En kuitenkaan julkaissut tuota muka-oivaltavaa tekstinräpellystä, sillä itsekriittisyyteni nousi pintaan.

1. Teksti ei ole erityisen sujuvaa, ja muka-oivaltavuus ei anna sijaa todelliselle oivaltavuudelle. Teksti esittää näppärää, mutta on kömpelö kuin vastasyntynyt kolmijalkainen hirvenvasa miinakentällä.
2. Aihepiiri ei kiinnostane erityisesti ketään; ei-kaapitetut lukijani kokevat sen vieraannuttavaksi, joku homovastainen nupopää hermostuu, ei-heterot lukijani(onko heitä?) ovat lukeneet ja läpikäyneet lukemattomia kaappikertomuksia. Minulla ei ole aiheeseen lisättävää.
3. Tarina on turhankin henkilökohtainen.
4. Teksti on mustavalkoistavaa, profiloidun kättelyssä "vain homoksi" moniulotteisen persoonallisuuteni sijaan. Ninan korvaa "joku rekkalesbo".
5. Aihe on turhan raskas "hömppäblogiin", jonka tarkoitus on pintaliihottaa jossain elämän todellisten realiteettien yläpuolella vaaleanpunaisessa utopiapilvessä.
6. No en vaan yksinkertaisesti osaa kirjoittaa.

Kuitenkin uteliaisuus kysyy;
Mitä tapahtuu jos julkaiset muka-oivaltavan homotekstisi?

Todennäköinen vastaus on, ettei mitään, sanoo järki.
Vierailijatilastot osoittavat, että valtaosa vierailijoista päätyvät blogiin hakusanalla "pyllytreeni".