Thursday, March 28, 2013
Påsk
Kevättä ei ole vielä tarjolla, mutta pääsiäinen tulee silti. Minulle kelpaa hedelmällisyyden ja kevään ja auringon juhliminen, etenkin nyt, kun päivä on kirinyt pituudessaan yön kiinni ja mennyt heittämällä ohi.
Olen tässä joutessani ostanut auton. Minä. Ostin auton. Olenko nyt siis aikuisten oikeesti ihan oikee aikuinen? En varmaan, monet niistä autokoulun söpöistä pikkutytöistä ja -pojista sai iseiltä ja äideiltä kanssa autot, eikä ne tainneet muuttua aikuisiksi.
Synttäreihin on tasan kuukausi.
Yäk.
Saturday, March 23, 2013
Inssisetä
Kyllähän siinä meinasi hikikarpalot kohota ohimolle, kun kättelin tutvoa (tai tuttavallisesti inssisetää) ja lähdettiin pienen juttutuokion jälkeen autolla liikenteeseen. Olin viimeisen viikon lukenut netistä epäonnistuneista insseistä ja tyypillisimmistä hylkäävistä virheistä. Niinpä kiinnitin erityisesti huomiota jatkuvaan päänpyörittämiseen ja ääneen havainnointiin.
Pahin jännitys ei lauenut edes siihen, että inssi onnitteli tyylikkään suorituksen jälkeen (Ai Kuopioon? Ajoin ohi, meenkö Lappeenrantaan? Karsikkoon piti? No käännyin Niinivaaraan, ei kai se haittaa? Ai kauhee tästäkö oikeelle?! Olin yliopistolle menossa!") ja läpäisin kokeen neljällä virheellä, jostain kumman syystä kaksi niistä opasteiden havainnoinnista ja noudattamisesta.
Olen nyt ajokortillinen.
Hieman pelottaa.
Eniten ehkä muiden puolesta.
Pahin jännitys ei lauenut edes siihen, että inssi onnitteli tyylikkään suorituksen jälkeen (Ai Kuopioon? Ajoin ohi, meenkö Lappeenrantaan? Karsikkoon piti? No käännyin Niinivaaraan, ei kai se haittaa? Ai kauhee tästäkö oikeelle?! Olin yliopistolle menossa!") ja läpäisin kokeen neljällä virheellä, jostain kumman syystä kaksi niistä opasteiden havainnoinnista ja noudattamisesta.
Olen nyt ajokortillinen.
Hieman pelottaa.
Eniten ehkä muiden puolesta.
Thursday, March 21, 2013
Maaliskuu maan täyttää
Koska kevät ei ole edelleenkään tullut ulos edes pikaisesti näyttäytymään, päätin itse tuoda kevättä vähän sisään. Osa esikasvatettavista kasveistakin meni multiin, odottamaan todennäköisesti valtavaa joukkotuhoa. Olen viherpeukaloltani kenties hieman valju.
Tämän kevään hyviä puolia on ollut ehdottomasti masennuksen puuttuminen ja uupumuksen välttäminen. Sitä kautta olen myös välttänyt suurimman maanisuuden. Toisaalta työn myötä parantunut rahatilanne on aiheuttanut sitä, että sitten kun juoksen maanisesti ostamassa asioita, niin rahaa palaa. Ja sitten se ostokrapula.
Olenko ainut, jolle tulee ostokrapula?
Monday, March 18, 2013
Kana Wok
Nälkä on nyt eikä kohta ja ruokaa pitäis olla, eli wokkia pöytään. Teen wok-ruokia aika usein, useinmiten kanasta tai katkaravuista. Nopeaa, helppoa ja verrattain edullista.
Kana Wok
Kahdelle
1 rasia maustamattomia broileri filesuikaleita tai rintapaloja, jotka voi suikaloida itse
1-2 paprikaa
2 porkkanaa
1 parsakaali
Paistamiseen seesamiöljyä
Maustamiseen inkivääriä, kurkumaa, chilijauhetta, soijaa
Lisukkeeksi riisiä tai nuudelia, tai syö sellaisenaan
Suikaloi porkkana ja paprika valmiiksi, lämmitä wok-pannu kuumaksi.
Paista porkkanoita hetki, sitten paprikoita. Höyrytä parsakaalit. Ota porkkanat ja paprikat pois pannusta ja laita odottamaan.
Paista oman makusi mukaan maustettu kana kypsäksi, lisää porkkanat ja paprikat, viimeisenä parsakaali.
Oman mieltymyksen mukaan voi antaa hautua hetken kannen alla. Itse en niin tee, sillä en halua kasvisten muuttuvan muhjuksi.
Kasvisten määrää ja laatua voi muutella. Kesäkurpitsa ja kaali sopivat erinomaisesti wokattaviksi, samoin pavunpalot ja vesikastanjat.
Saturday, March 16, 2013
Jämäsmoothie
Kaikkea-Mitä-Löysin Smoothie
1 Banaani
1 Mango
1 Omena
1dl mustikoita
1dl Hedelmämehua
1dl Maustamatonta jogurttia
Näistä aineksista kehkeytyi blenderissä vitamiini-annos, jolla ei kuitenkaan nuhaa ihan nujerrettu. Mutta tulipahan kiskottua kitaan kaikki pilaantumisvaarassa olleet hedelmät ja marjat. Kuten aina, mitat ovat noin-mittoja, en koskaan mittaa aineksia muuten kuin silmämääräisesti. Smoothiesta saa jämäkämpää jos mehun jättää pois ja silloinhan saa sokereitakin pois.
Monday, March 4, 2013
Nainen ratissa
Niin, aloitin autokoulun. Varoitin myös muita tielläliikkujia. Selvästikään en turhaan.
Aloitetaan nyt myöntämällä, että autolla ajaminen pelottaa ihan törkeästi. En hahmota rautaratsun kokoa, joten olen jatkuvasti liian lähellä ohitettavia autoja, pylväitä, penkkoja, seniorikansalaisia ja lastenrattaita. Näinollen olen myös jokaisen ajotunnin alussa (ja aikana) todella hermostunut ja jännittynyt, yleensä en muista hengittää (ihmettelinkin miksi maantiellä pyörryttää. Pyörryttäähän se jos ei pariin minuuttiin hengitä sisään eikä ulos...).
Yleensä ajo-opettajani huomaa, että jännitän, ja kysäisee ystävällisesti, että meinaako hermostuttaa. Sitten yleensä käydään tekemässä jotain helppoja juttuja, tai opettaja neuvoo riittävän ajoissa, mitä tulee tapahtumaan ja miten minun on syytä toimia.
Nyt olikin vuorossa ensimmäinen "itsenäinen" ajokerta, eli opettajan tehtävä on lähinnä sanoa, että seuraavasta vasempaa, kadun päästä oikeaan, nyt kutostielle ja niin edelleen. Harmi vaan, kun opettajaksi sattui eri mies kun yleensä. Eikä sekään riittänyt, takapenkille heittäytyi käsittääkseni autokoulun omistaja (varmaan ajo-opea tarkkailemaan?).
Tunnin lopputulemana olin yrittänyt epähuomiossa ajaa päin punaisia, roikuin linja-auton takapuskurissa, meinasin kiilata kaistanvaihdossa, meinasin ajaa kolarin kiertoliittymässä ja olin vähällä viedä parkkeeratusta autosta peilit mennessäni. Ja käsi sydämellä voin tunnustaa, että tirautin yhden pienen häpeän kyyneleen tunnin päätyttyä, sillä olin itseeni niin järkyttävän pettynyt.
Kolme ajotuntia ennen inssiä. Jip-pii.
Aloitetaan nyt myöntämällä, että autolla ajaminen pelottaa ihan törkeästi. En hahmota rautaratsun kokoa, joten olen jatkuvasti liian lähellä ohitettavia autoja, pylväitä, penkkoja, seniorikansalaisia ja lastenrattaita. Näinollen olen myös jokaisen ajotunnin alussa (ja aikana) todella hermostunut ja jännittynyt, yleensä en muista hengittää (ihmettelinkin miksi maantiellä pyörryttää. Pyörryttäähän se jos ei pariin minuuttiin hengitä sisään eikä ulos...).
Yleensä ajo-opettajani huomaa, että jännitän, ja kysäisee ystävällisesti, että meinaako hermostuttaa. Sitten yleensä käydään tekemässä jotain helppoja juttuja, tai opettaja neuvoo riittävän ajoissa, mitä tulee tapahtumaan ja miten minun on syytä toimia.
Nyt olikin vuorossa ensimmäinen "itsenäinen" ajokerta, eli opettajan tehtävä on lähinnä sanoa, että seuraavasta vasempaa, kadun päästä oikeaan, nyt kutostielle ja niin edelleen. Harmi vaan, kun opettajaksi sattui eri mies kun yleensä. Eikä sekään riittänyt, takapenkille heittäytyi käsittääkseni autokoulun omistaja (varmaan ajo-opea tarkkailemaan?).
Tunnin lopputulemana olin yrittänyt epähuomiossa ajaa päin punaisia, roikuin linja-auton takapuskurissa, meinasin kiilata kaistanvaihdossa, meinasin ajaa kolarin kiertoliittymässä ja olin vähällä viedä parkkeeratusta autosta peilit mennessäni. Ja käsi sydämellä voin tunnustaa, että tirautin yhden pienen häpeän kyyneleen tunnin päätyttyä, sillä olin itseeni niin järkyttävän pettynyt.
Kolme ajotuntia ennen inssiä. Jip-pii.
Subscribe to:
Posts (Atom)