Juosten

Joku (äiti) muistanee ehkä, että kesänalussa asetin itselleni naurettavan juoksutavoitteen, 1500 metriä (pitkänmatkanjuoksija hiljaa rivissä). Uhosin, että jos en tähän tavoitteeseen pääse, niin julistaudun julkisesti saamattomaksi sohvaperunaksi.

Olen saamaton sohvaperuna.

Juoksukausi on minun osaltani ohi. En juokse liian kylmässä, vihaan sitä juoksemista ihan tarpeeksi vaikka olisi lämmintäkin. Tämän kauden juoksuennätys on 1375 metriä putkeen noin karkeasti laskettuna. Jäin tavoitteesta vain 5 lampunväliä. Se jäi kauden viimeiseksi juoksuksi.

Synkän lumisadepilven hopeareunuksena1375 metriä on myös henkilökohtainen juoksuennätykseni koskaan.

Suklaajuustokakku

Paljon ONNEA pikku räpellysblogi, paljon onnea vaan!
Seuraa blogin 100:nes päivitys tyhjänpäiväistä jaarittelua, joten sen kunniaksi leivontaohje jumalaisen hyvään juustokakkuun. Ei ole terveysruokaa.

Suklaajuustokakku

18cm irtopohjavuokaan

Pohja

1pkt (175g) Dominokeksejä (halpisversiot käy myös)

50g sulaa voita

Täyte

3 liivatelehteä

100g taloussuklaata

100g Fazerin sinistä

1rs (200g) maustamatonta tuorejuustoa

2dl kuohukermaa

½dl sokeria

(1tl vaniljasokeria)

1rkl kahvia

Aloita juustokakun valmistaminen murskaamalla keksit. Lisää sula voi. Levitä seos irtopohjavuokaan (Ø 18 cm) leivinpaperille. Leivinpaperi ei toki ole ehdoton, mutta helpottaa kakun saamisessa pois vuokasta.

 

Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen turpoamaan.

Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita tuorejuuston joukkoon. Mausta sokereilla.

Purista liika vesi liivatelehdistä ja liuota ne kiehuvan kuumaan kahvitilkkaan. Jos kahvi ei ole suoraan pannusta riittävän kuumaa, käytä se mikron kautta.

Lisää liivate täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Nostele lopuksi vaahdotettu kerma joukkoon. Kaada täyte vuokaan ja peitä vuoka alumiinifoliolla. 

 

Anna suklaajuustokakun hyytyä jääkaapissa muutamia tunteja, mieluiten seuraavaan päivään.

"Onks tää räyhee vai kauhee?"

Kävin seuraavan keskustelun siskoni hyvin pikaisesti kirpputorilla, joka oli sulkeutumassa viiden minuutin kuluttua ja meilläkin oli jo kiire ruokakauppaan.

Minä: Onks tää räyhee vai kauhee?
P: Se voi olla räyhee, tai sitten se on kauhee.
Minä: Savolainen vastaus. Se on vaan 2 euroo, otan sen. Ei haittaa vaikka se oiskin kauhee kun se on niin halpa.

Valitettavasti olen niin taitava kamerankäyttäjä, että ainuttakaan kuvaa en ole saanut muutamaa niittipäällystettä uupuvasta liivistä niin, että se sattuisi olemaan minun päällä. En tosin tiedä ketä sellainen kuva juurikaan jaksaisi kiinnostaa. Minusta se on kuitenkin oikeastaan aika kiva vaateraasu, tykkään pikkunäpräilyistä. Olen ehkä mieleltäni vähän sellainen krumeluuriuteen taipuvainen.

Omin pikku kätösin

Olin taas olevinani niin noheva, että minähän en osta mitään H&M tyynynpäällisiä vaan teen omat!
Lopputulemana voin todeta, että olen ommellut ompelukoneella viimeksi 8 vuotta sitten. Ei mennyt ihan nappiin. Toisekseen voin todeta, että ei ne nyt muutenkaan ole ihan sellaiset, mitä olin ajatellut. En ehkä ole sellaisia tee-se-itse ihmisiä...

Taidanpa käyttää kätösiäni johonkin, jonka taidan paremmin. Nimittäin nettishoppailuun. H&M Home täältä tullaan.

Jalat kuntoon!

Kävinpä tuossa taannoin Kauneushoitola Eco Beautyssa jalkahoidossa. Kerron nyt nolostuttavan tosiasian. Minulla on jalkapohjissa sellaiset kovettumat ja käkkyräkynnet, ettei usko pohjan akkakaan. Niinpä olin jo vähän nolona kun ensin tiedustelin, josko jalkojani voidaan edes hoitaa. Henkilökunta oli avuliasta ja sain lyhyen konsultaation jälkeen tiedon, että jalat voi hyvillä mielin tuoda katsottavaksi. Niinpä varasinkin ajan samointein.

Hoitolan tilat ovat erittäin viehättävät ja tuoksu oli suorastaan huumaava. Oma aikani oli jo liikkeen myymälän sulkeuduttua, joten ovi avattiin minulle erikseen. Täyttelin esitietolappuset ja siirryin hoitohuoneeseen. Kaikinpuolin liikkeen sisustus on harmonista, ja rentouttavaa rauhoittavaa musiikkia myöten. Hoitajani Riikka oli oikein ystävällinen, eikä minua juuri nolostuttanut heittää housujakaan pois. Olin nimittäin suuressa ja loistavassa älykkyydessäni pukenut sen verran piukat housut, ettei niitä saanut rullattua polveen asti mitenkään.
Vinkki: Pukekaa jalkahoitoon löysät housut tai vaikka shortsit tai muuta-kuin-housut, jos ette halua olla kokonaan ilman. Sain minäkin tietenin pyyhkeen, ettei alusvaatteisillaan tarvinnut olla.

 

Jalkahoito tuntui mukavalta ja samalla sain tietoa omista jaloistani ja kuinka niitä on hyvä jatkossa hoitaa kotona. Käkkyräkynsiinikin löytyi neuvot ja sopivat tuotteet. Hoito tuntui ihanan kiireettömältä ja vaikka en suurelta mielenkiinnoltani eestynyt nojailemaan taakse ja vain rentoutumaan (onhan se jännää seurata millaisilla välineillä niitä jalkoja rapsutellaan!) oli olo hoidon jälkeen uudistunut. Jalatkin tuntuivat ihan uusilta! Milloin lie ovat olleetkaan näin kevyet ja pehmeät!

Suosittelen kauneushoitolaa lämpimästi. Heillä on kattavat valikoimat hoitoja ja hoitolan yhteydessä on myös sitäkin kattavammat valikoimat ekologisia tuotteita sekä luonnonkosmetiikkaa.  Eco Beautyn liikkestä löytyy muunmuassa Frantsila, Sante, Mádara, ja Comfort Zone. Eli jos olet luonnonkosmetiikkaa (myös meikkejä) vailla Joensuussa, ota suunnaksi Eco Beauty.

Menisin vaikka heti uudestaan, ja todennäköisesti menenkin heti kun budjetti antaa myötä.

Kauneushoitola Eco Beauty
Koskikatu 7 (Carelicumin sisäpiha)
80100 Joensuu 

MA-PE klo 9 - 17
LA klo 9 - 14
(Hoitoaikoja myös iltaisin)

Makuu-unelmia

Edelleenkään opiskelijabudjetilla sisustaminen ei ole mitään hehkeintä hommaa. Saa ihan hyvällä mielellä unohtaa designertuolit ja kalliit tekstiilit (etenkin näin koirataloudessa en ota tänne mitään neljänsadan euron päiväpeittoa ryvettymään). Löysin tuoksukynttilän, joka maksoi 88 euroa.
Kynttilä. Maksoi 88 euroa.

Lannistumatta 88 euron kynttilästä pläräilin itselleni vähän inspiraatiota. Makuuhuone elää jonkin verran vuodenaikojen mukaan, enkä malta odottaa, että joskus saan itselleni sellaisen makuuhuoneen, jonne mahtuu mööpelit niin hyvin, että kaapinovetkin saa auki mitään (sänkyä) siirtämättä.

kuvat pinterest

Reissussa III

Näitä kuvia pitääkin nyt tuijotella todella tarkkaan, sillä kotona on tainnut olla YKSI aurinkoinen päivä sitten kotiinpaluun. Kuvissa mm. Rodeo Drive, Universal Studios CityWalk, Corona Del Mar Beach, Burbank, sekä Downtown L.A.

Minä en tykkää valokuvista

Yhdessä vaiheessa otin ja otatin itsestäni paljon paljon ja vielä enemmän kuvia.

Nykyään minulla ei juurikaan ole kuvia itsestäni, ei ainakaan itseotettuja. Yritän silloin tällöin, mutta tuotokset päätyvät yleensä armotta roskakoriin. Itsevarmuutta ei kuulemma voi ostaa.

Pitää varmaan tehdä sitten itse.

Porkkanamuffinit

Seuraa leivontapostaus, sillä Kekri on kuukauden päästä ja jos joskus pitää syödä porkkanakakkua tai porkkanamuffineja, niin kekrinä. En ole mikään kovin harras pakana, ja vietän juhlapyhiä miten sattuu ristiin rastiin ja lomittain, mutta henkilökohtaisesti vietän kekriä huomattavasti mieluummin kuin irlantilaislähtöistä, amerikanisoitunutta Halloweenia...

Asiaan!

Porkkanamuffinit

12 kpl

3  kananmunaa

4-6 porkkanaa (n. 4dl raastetta)

100g margariinia (tai voita, tai rypsiöljyä)

3dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1dl kaurahiutaleita (tai neljänviljan jos siltä tuntuu)

2 tl leivinjauhetta

1,5tl kanelia

1/3tl inkivääriä

1. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata rasva mikrossa ja anna sen jäähtyä. 

2. Riko kananmunien rakenne, lisää porkkanaraaste ja jäähtynyt rasva.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne seokseen. Saa sekoittaa ronskisti, taikinasta ei tule ilmavaa.

4. Jaa vuokiin, ne saavat tulla melkein täyteen. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Sitruunainen tuorejuustokuorute

1pkt maustamatonta tuorejuustoa (esim Philadelphia)

1dl tomusokeria

1tl vaniliinisokeria

2rkl sitruunamehua

(sitruunankuorta voi raastaa koristeeksi)

1. Sekoita ainekset keskenään ja kuoruta jäähtyneet muffinit juuri niin rustiikkisesti tai hienosti kuin sattuu huvittamaan.

Nuhapäivän piristys

Kyllä, haksahdin feikkitavaraan. Olen syyllinen. Tässä synnintunnustus, sitten synninpäästöön. Ne ei maksaneet kuin parikymppiä kaikkine postimaksuineen ja vaikka eivät ehkä originelleja vastaa esimerkiksi kävelymukavuudessa (Nimim nilkat-menee-niks-naks), niin olin silti kovin iloinen kun postitäti toi ne kotiovelle.

Koirakin tykkäs.
No lähinnä postitädistä.